Alku

Aloitin tämän blogin, koska odotamme vauvaa. Siellä se vaimoni kohdussa kasvaa ja nyt on jo 8. raskausviikko, mikä tarkoittaa h-hetken olevan joskus lokakuussa. Itseasiassa aika pian sitä munasolusta ja siittiöstä kasvaa ihmisen alku. Näin jo kuvankin hänestä. Se oli sellainen sentinpituinen ja jotain alkueläintä muistuttava, mutta nopeasti se kehittyy ja muuttuu ihmiseksi. Sydänääniä ei vielä kuulunut. Äiti oli huolestunut ja minäkin yritän. Yritän reagoida niinkuin pitäisi, mutta aina ei tiedä kuinka pitäisi. Tämä uusi rooli on vaikeaa tai oikeastaan minulle tämä on jo neljäs kerta.

Äiti odottaa ja isänkin pitäisi odottaa, jottei ole huono isä. Miten osoitat että odotat, kun oma maha kasvaa ihan muista syistä. Keksin siis tämän blogin siksi, että myös minulla olisi jotain todellista vauvanodotuspuuhastelua – voin räplätä tietokonetta! Tai nyt voin aina perustella tietokonepuuhastelun liittyvän vauvan odottamiseen. Mielettömän hyvä alibi!

On todella vaikea hahmottaa sitä, että on tulossa isäksi…jälleen. Siis edellisestä on jo 12-vuotta ja se oli edellisessä avioliitossa. Lapsia on siis  jo ennestään kolme, mutta kuitenkin tämä hommaa jännittää.  Vaimolleni tämä on ensimmäinen kerta ja minäkin yritän päästä  fiilikseen. Eikä se ole edes vaikeaa. Aika on tehnyt tehtävänsä ja moni asia on hyvin unohtunut. No, itseasiassa edellisen katraan vanhimmainen tulee huomenna täysi-ikäiseksi eli siltä kannalta on jo aikakin hankkia uusia jälkeläisiä. Uuden vauvan odotus on kuitenkin aina uusi asia. Toisaalta pelottaa hurjasti, kun hämärästi muistaa mitä kaikkea liittyy vauva puuhasteluun ja nyt ymmärtää myös sen, että kuinka pitkä rupeama on saada se “alkio” aikuiseksi asti.

 Tämä blogi on minulle nyt myös se miehinen tapa purkkaa mieltä, kun muuten en vielä saa puhua koko asiasta kenellekään – muinaisaikojen leirituli. Muutaman viikon päästä on se niskapoimutesti ja vasta sen jälkeen saan puhua asiasta omille vanhemmilleni,  kavereilleni ja ylipäänsä kenellekään. Tämä on  ollut hankalaa, mutta äiti ei ymmärrä sitä. Pitäisi olla innostunut ja odottaa, mutta tunteita ei saa osoittaa sillä normaalilla tavalla  ja juosta pihalle kertomaan kaikille, että hei, musta tulee isä.  No, onneksi keksin tämän tavan ja tässähän ei ole sitä riskiä, että kukaan tietäisi, paitsi kaikki maailman web-käyttäjät.

Vaimo on kyllä kertonut jo aikaa sitten omille vanhemmilleen, siskoilleen ja kaverilleen, mutta se onkin eriasia. Mies ei saa puhua eikä näyttää tunteitaan, paitsi toisinaan ja silloinhan hän ei sitä tee.