Syntymäpäiviä ja odotusta

Tänään on vaimoni syntymäpäivä ja odottelen häntä saapuvaksi kotiin. Pitkän automatkan jälkeen hän on yleensä melko väsynyt ja ärtyinen. Olen kuitenkin valmistanut hänelle yllätyksen ja haluan tarjota hänelle unohtumattoman illan. Muutaman päivän eron jälkeen kohtaaminen on kuitenkin aina vaikeaa. Ilmassa on jännitystä ja pitää osata käyttäytyä. Toisinaan tilanne on räjähdysherkkä ja kohtaamiskonfliktia on mahdotonta välttää. Olemme kuin kaksi villieläintä, joiden ensiksi täytyy painia ja karjua ja vasta sitten voi päästää toisen omalle reviirilleen. Tänään on kuitenkin juhlapäivä. Lahjat odottavat sängyn päällä ja toivottavasti koko on oikea. Olen huomioinut raskauden mukanaan tuomat fyysiset muutokset. Jääkaapissa on odottamassa herkkuruokaa, josta luon jumalaisen illallisen hänelle. Olen jopa ostanut viiniä – alkoholitonta tietty! Illan rentouttavaksi ohjelmanumeroksi olen hankkinut pari filmiä, joiden uskon kelpaavan hänelle. Hauska ja liikuttava eläinsatu pingviineistä ja sitten romantiikkaa – ylpeys ja ennakkoluulot. Olen myös muistanut leffakarkit eli kaiken pitäisi olla kunnossa. Itselleni vielä muistutan huomioimaan ne hormoonimuutokset. En ala rähistä, sillä “senttivauva” voi kuulla ja äidin hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointi. Siispä tänään olen unelma aviomies ja ihana tuleva isä. Omat riiviöt pidetään kurissa. Nieleskellään, vaikka mitä tulisi.  Rakastan vaimoani ja mielessäni hänen kuvaansa katselen. Jännittää, mutta kyllä tästä hyvä ilta tulee.  Huomenna menemmekin sitten laboratoriotesteihin. Olen ottanut töistä vapaata ja valehdellut työkavereille poissaoloni todellisen syyn.

Elämän etenemisestä kertoo myös se, että vanhimmalla pojallani oli tänään myös merkkipäivä: 18-vuotta paukkui! Täysi-ikäisyys! Menipä 18-vuotta nopeasti. Juurihan hän oli sellainen pieni nyyti, jonka päänahasta näkyi imukuppi synnytyksen jättämät jäljet. Nyt hän on nuorimies, jolla on oma elämä edessä. Tuntuu hienolta olla juuri hänen isänsä! Tapasimme tänään kaupungilla. Viisiminuuttia hänellä oli aikaa isälleen ja sitten jo viiletti kaveriensa kanssa: bändikavereita. Annoin lahjat. Onnittelin ja siinä se. Poika sai lenkkitossut ja taka-ajatuksena oli se, että lähtisi isänsä kanssa lenkille. Aika on nykyään kortilla ja minä joudun ruinaamaan huomiota. Niin ne osat vaihtuvat.