Sydän lyö

Tänään oli neuvolapäivä ja vaimoni oli kuulostelemassa sydänääniä. Nyt ne kuuluivat. Pieni sydän löi 170 kertaa minuutissa. Kuultuani tämän, jotain myös minun sisälläni löi. Se on sittenkin totta! Siellä se pieni ihminen kasvaa, kun kerta sydänkin jo lyö. Yritin kuunella huolella ja kiinnostuneena kertomusta lääkärin tutkimuksista ja sydänäänistä, mutta kuitenkin rakkaani epäili, etten ollut lainkaan kiinnostunut hänen voinnistaan ja asioistaan. Oikeastaan tämä alkoi jo aamulla. Silloin olisi pitänyt olla hedelmiä ruokapöydässä. Olin unohtanut tai oikeastaan olin niin keskittynyt eilisiin syntymäpäiviin, etten ollut muistanut huolehtia vauvasta ja vaimosta. Hedelmiä pitää olla, jottei aamulla tule yökkä. Seuraava moka oli, kun päivän ohjelmasta puhuessani puhuin hänen menoistaan, vaikka hyvin tiedän että oikea ilmaisu on meidän. Siis me olemme raskaana ja me menemme neuvolaan. Ensi kerralla yritän muistaa tämänkin asian. Välillä on vaikea ymmärtää mikä asia on pelkästään hänen ja mikä on meidän. Vastuullisen ja huomaavan isyyden oppiminen on vaikeaa!