Yksi osa odottamista on varmasti keskustelut tulokkaan nimestä. Meidän pienokaisemme on siis vasta aivan aluillaan, mutta nimeä jo kovasti mietitään. Tämä on hyvä mahdollisuus myös faijalle osallistua vauvan odotukseen. Kaikki nimet vaan tuntuvat epäsopivilta tai niihin liittyy muistoja, jostain epäkunniakkaasta nimen kantajasta. Jos keksii hyvän nimen, niin todennäköisesti muistaa myös omasta lapsuudestaan, jonkun samannimesen ärsyttävän ”räkänokan” ja se siitä sitten.
Sukunimi on myös haastava aihe. Nykyään se taitaa mennä niin, että lapsi saa äitinsä sukunimen. Rakkaani kanssa tästä keskustelimme ja teimme hienon kompromissin. “Jos tulokas on poika, niin nimi tule isän mukaan ja tytär puolestaan kunnian kantaa äitinsä nimeä.” Muuten hyvä, mutta jos tuleekin tyttö ja poika – silloinhan sisaruksilla on eri sukunimi. Kaatuuko maailma siihen? Jokatapauksessa tuntuu upealta, kun olemme puhuneet vauvasta ja olemme sopineet jotain. Odottamisen fiilistä!
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.